Grafiikka ja piirustus 31.10., 7.11., 14.11. ja 21.11.

Harjoittelimme Croquis-tekniikkaa eli piirsimme luonnoksia ihmisistä eri asennoissa 8 minuutin ajan. Tavoitteena oli oppia ihmisen mittasuhteita: kun ihmisen pituus jaetaan kahdeksaan osaan, pään pituus on 1/8. Tavoitteina olivat myös valon ja varjon huomioiminen, liike ja vastaliike eli ihmisen asento sekä eri paperilaatuihin ja piirustusvälineisiin tutustuminen. Piirsimme lyijykynällä, hiilellä ja erivärisillä liiduilla. Jalat ristissä istuva ihminen oli hankala piirtää. Jalat näyttivät pieniltä omasta kuvakulmastani ja piirroksessani ne näyttävät liian pieniltä suhteessa selän pituuteen. Seisovan ihmisen jalat näyttävät myös liian pieniltä, mutta tunikamallinen pusero vähän hämää, jalathan alkavat oikeasti jo tunikan alta. Oikeimmat mittasuhteet ovat tuolilla istuvalla ja selällään makaavalla ihmisellä. Ihmisen piirtäminen on vaikeaa, mutta tällä tekniikalla harjoittelu on helppoa, koska ei vaadita valmista piirustusta vaan hahmotelma, luonnos ihmisestä.

Tussityöhön leikkasimme lehdistä erilaisia ihmisten kuvia, tehtiin julistetyyppinen työ. Tussi ei ollut suinkaan mikään huopakynä, joka ensimmäisenä tulee mieleen sanasta tussi. Väriaine oli kuin mustetta pullossa, joka levitettiin siveltimellä. Lisäsin viivoitusta hiilellä, koska valkoinen paperi näytti jotenkin tyhjältä. Jos työtä tehdessä minulla oli joku ajatus, en sitä enää muista, enkä osaa tulkita julistetta.

Grafiikkatyöt olivat itselleni mieluisimpia koko kurssilla. Niistä saa näyttävännäköisiä ilman suurta taiteellista lahjakkuuttakin. Koho- ja syväpainotöitä levymateriaalille kaivertaessa täytyy kuvan sommittelussa huomioida, että lopullinen painojälki on peilikuva kaiverruksesta. Syväpainotekniikkaa käytettäessä kuvan voi kaivertaa metallilevylle, plexille tai PVC-levylle, jollaista me käytimme. Hyvinkin ohuet, esimerkiksi kirurginveitsellä tehdyt viivat tulevat näkyviin painotyössä. Syväpainoväri levitetään telalla kaiverretun levyn pintaan ja ylimääräinen väri pyyhitään mahdollisimman tarkkaan pois. Väriä jää kaiverruskohtiin ja kun levyn päälle asetetaan paperi ja ne yhdessä ajetaan prässin läpi, kaiverruskohdissa oleva väri tartuu paperiin. Mitä paremmin levyn kaivertamattomat kohdat on puhdistettu, sitä vähemmän kuvion ympärille tarttuu väriä. Samasta muotista voi ottaa useamman vedoksen, joskin väri vaalenee vedosten myötä. Kuvassa vasemmanpuoleinen levy on kaiverrettu muotti ja oikeanpuoleinen kuva on valmis syväpainotyö.

Kohopaino on alakoulussakin helposti toteutettavissa oleva grafiikan muoto. Lino-, PVC- tai solumuovilevylle kaiverretaan haluttu kuvio peilikuvana. Etenkin solumuovilevy on helppokäyttöinen, koska kaiverrus onnistuu esimerkiksi lyijykynällä, koska materiaali on niin pehmoista. Kohopainoväri levitetään telalla muottilevyn pintaan ja paperiin tarttuu väri kaikista muista paitsi kaiverretuista kohdista eli itse kuvio jää paperin väriseksi. Painaminen onnistuu käsinkin, mutta tasaisin tulos tulee, kun käytetään tähän tarkoitukseen kehittettyä painolaitetta. Yleensä väriä kannattaa telata muotin pintaan ennen jokaista vedosta, mutta jos haluaa hailumman tuloksen, voi yhdellä värjäyksellä tehdä useammankin kuvan.

Grafiikkaa voi tehdä tietokoneavusteisesti esimerkiksi valokuvia muokkaamalla. Toteutimme työn, jossa otimme itsestämme valokuvan jäljitellen jotakin taidemaailmasta tuttua kuvaa. Valokuva muokattiin Gimp-ohjelmalla mahdollisimman mustavalkoiseksi, oikein liioitellen. Tulostetusta kuvasta leikattiin pois joko valkoiset tai mustat osat ja sen jälkeen paperia käytettiin sablonana, jonka koloista töpötettiin väriä paperille. Omassa kuvassani jäljittelen Edvard Munchin Huuto-teosta. Tulos on melko valokuvamainen. Kuvasta olisi tullut ehkä dramaattisempi, jos nyt paperin värisenä näkyvät kohdat olisivat mustia ja koko ympärys paperin värinen.

Yhden grafiikkatunnin aluksi Mikko opetti meitä taittelemaan origameja. Taittelu oli aika haasteellista, mutta hauskaa. Taittelu onnistui, kun seurasi tarkasti, kuinka Mikko taitteli malliksi dokumenttikameran linssin alla. Oikea origamipaperi oli ohuempana helpompaa taitella ja kuvioituna myös näyttävämmän näköistä kuin itse väritetty kopiopaperi. Rakensimme myös ympäristön taittelemillemme linnuille. Kokonaisuus näytti luonnossa vielä hienommalta kuin valokuvissa.