Flanööri

Kiertelin kotipaikkakunnallani Nokialla. Kaupungille leimaa antavaa on teollisuus: keskusta-alueella on monta vanhaa ja suurta, mutta edelleen toiminnassa olevaa tehdasta. Tärkein on tietysti Nokian kumitehdas, jossa ei enää kylläkään valmisteta saappaita, vaikka vanha kyltti onkin säilytetty. Tehtaan uudemmissa osissa valmistetaan renkaita henkilöautoihin ja raskaammalle kalustolle. Kuminkeittopäivänä koko keskusta haisee palaneelle kumille. Ällöttävää hajua selitellään tyyliin "raha haisee".

 Nokialla tehdään myös muun muassa monen kotoa löytyvät Embot ja Raision Myllyn kaurahiutaleet.

Nokian keskustan halki kulkee Nokianvirta, jonka rannoille vanha teollisuus on perustettu. Ranta-alueita ja vanhoja teollisuuskiinteistöjä ei ole riittävästi hyödynnetty. Kulkiessani alueella ajattelin, että sinne kannattaisi kehitellä Fiskarsin tyylinen käsityöläisputiikkikeskittymä kahviloineen. Kesäaikana varmasti riittäisi turisteja kauppoihinkin.

 Taustalla näkyvää putkea on käytetty aikoinaan puutavaran kuljettamiseen Nokianvirran alajuoksulla sijaitsevalle sahalle.

Nokian keskusta on arkkitehtuuriltaan melko matalaa ja "kauppalamaista". Keskusta on näivettynyt entisestään, kun suurin osa liikkeistä on siirtynyt Citymarketin perässä Turku-tien varteen. Nyt on suunnitteilla Prisma kirkon ja kauppakeskustan välille, se piristänee keskustan elämää. Keskustaan on rakennettu myös muutama korkeampi asuinkerrostalo, jotta ilme olisi kaupunkimaisempi. Kova poru oli 12-kerroksista Maamerkkiä rakennettaessa, mutta kyllä se mielestäni paljon paremmalta näyttää kuin kadun toisella puolella sijaitseva esimerkki vanhemmasta rakennuskannasta.

   

Uutta ja vanhaa on näinkin lähekkäin, ei ehkä kaikkein kaunein vaihtoehto. Mutta tarve on ajanut estetiikan edelle, sairaalaa on pitänyt laajentaa.

Itselleni mieluisin paikka Nokialla oman kodin lisäksi on kesäaikaan Kennonnokan uimaranta. Nyt se on jään ja lumen peitossa, mutta kyllä se kesä taas tulee...